Mä tuun kylmästä lämpimään

~ Kuule beibi me tavataan vielä! ~

VAROITUS! Seuraavaksi luvassa äärimmäistä angstiragetusta, jonka johdosta saattaa ymmärtää väärin joutuneensa itse valituksen kohteeksi. En tässä nyt puhu yksittäisistä ihmisistä vaan yleisesti vuosien varrella ärsytystä aiheuttaneista olennoista. Vitutus on nyt tällä viikolla vaan sattunut pakkautumaan päälle aikamoisella paineella, joten täytyy päästellä vähän höyryjä pihalle.

Pakko sanoa, että NYT VITUTTAA! En vain jostain syystä kykene ymmärtämään ihmisiä, jotka kuvittelevat maailman pyörivän heidän ympärillään ja muiden ihmisten toimivan heidän shakkilautansa nappuloina. Itse yritän aina parhaani mukaan ymmärtää toisia ihmisiä ja ajatella useista eri näkökulmista asioita, mutta joskus kai se raja vaan tulee vastaan...

Turhauttaa, itkettää, suututtaa, vituttaa – ihmeellisiä sanoja, mutta kai niilläkin jokin merkitys on. Itsessäni suututtaa eniten järjetön äititeresamaisuus. Kaikki ovat samanarvoisia ja jokainen ansaitsee tukea ja turvaa bla bla, parannan kaikki äidillisellä kosketuksellani wohooo! Sitä aina tekee parhaansa ollakseen kaveri – ystävä – vaikka lopulta saakin takaisin vain limaista paskaa ja syytteitä. Jotkut tuntuvat tahallaan rypevän masokistisessa itsesäälissään, jotta heidät huomattaisiin ja hukutettaisiin kehuilla ja rakkaudella. Toivon syvästi, että tämänkaltaiset ihmiset tiedostavat lopulta jäävänsä yksin, koska tuskinpa kukaan jaksaa ikuisesti hyysätä voimakkaista äidillisistä vaistoistaan huolimatta...

♪ Mä haluun vähän kiitollisuutta ♪

Toisenlainen psyykkistä stressiä aiheuttava ihmisryhmä on narsistit. Koko maailma pyörii vain heidän ympärillä ja jumalatkin polvistuvat heidät nähdessään – korjaan, HE OVAT jumalia. "Kato, mulla on massii ja vaikutusvaltaa. Mä sanon, sä teet. Hiffaaaaaks??" FFFFFFFFFFFUUUUUUUUU! NYT SE SINKO TÄNNE!!!

On todellakin ihanaa, että ihmiset ovat erilaisia ja näkevät asiat toisin, mutta ei herrajumala, kun joidenkin on pakko tehdä pienistäkin asioista niin helvetin vaikeita! Tässä itse luultavastikin teen juurikin näin, mutta koen ansaitsevani pienen ragetushetken, koska en koskaan tosissani suutu. Enhän nytkään ole suuttunut mistään, mutta tässä nyt on lähinnä kyse vain äärimmäisen hermojaraastavasta ärsytyksestä ja äidillisestä turhautumisesta. (Mulla ei ees oo lapsia...)

Noh, oli miten oli. Maailmassa on myös ihania ihmisiä! Ne ovat niitä, joille voi vain puhua ja purkaa tunnon tuskiaan silloin, kun ketuttaa. Jokaisella tulisi olla edes yksi sellainen ja yritän itse parhaani mukaan täyttää tämän roolin kaikille, jotka kokevat sen luonnolliseksi.

Kiitos teille siitä! ♥

.
.
.
.
.
.
.
.
.

 

Lopuksi vielä terveisiä hevipukilta

a.k.a. minä kämäisessä 20€ joulupukkiasussa kavereiden kaulahuivit mahana